Kuulumisia kaviopuolelta

En olekkaan kirjoitellut tänne pitkään aikaan. Viime aikoina olen ollut aika kiireinen tai nukkunut univelkoja pois. Hevosrintamalla on ollut kiireitä ollesssani uudella ravitallilla apulaisena. Olen päässyt mukaan raveihin, ratsastamaan hevosia ja hoitelemaan tallitöitä. Oikeastaan olen tehnyt kaikkea mitä ravitallilla pääsee tekemään paitsi ajamaan koska olen itse valinnut ratsastaa hevosella jolla pääsisin myös ajamaan. On eräs hevonen kenet teille haluaisin esitellä. Nyt saan tämän kuullostamaan siltä kuin esittelisin poikaystävää mutta ei, olen vieläkin sinkku (suuri yllätys sillä kuka mulle nyt kelpais😃taitaa olla liian suuret kriteerit miesten suhteen).  Oishan semmonen kiva esitellä jossain vaiheessa jos semmonen löytyiskin (huomatkaa epätoivoisuus)!

No niin! Nyt Batmanin esittelyyn:

Nimi: Batman Evo

Rotu: Amerikkalainen lämminverinen

Ikä: 5v

Sukupuoli: Ruuna

Autoennätys: 13,2aly

Tasoitusennätys: 14,1ke

Monté-ennätys: 14,6ake (samalla Ruotsin ennätys ikäluokassaan 2017)

Batman lenkillä.

Batman on luonteeltaan tosi rauhallinen ja luottavainen kunhan siihen saa rakennettua jonkinlaisen suhteen. Batman, Batukka, Patukka (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on erittäin kiltti ja tasainen hevonen. Juuri täydellinen minulle! Ratsastaessa Batman kuuntelee hyvin jarruja ja istuntaa. Pohkeita hän ei oikein ymmärrä mutta pienikin maiskutus tehoaa herraan vaikka onkin korvat kiinni. Batmanilla on ollut hankosidevamma joka on nytten aika lailla parantunut ja Antti (valmentaja) onkin ajanut hänellä pari kertaa hiittiä. Itse olen ratsastanut vasta kolmesti Batmanillä niin että kerran testasin häntä tallin pihassa, toisen kerran kävin peltoteillä ravailemassa ja kolmannella kerralla kävin radalla kun tiet oli niin kovat. Sielläkin Batman käyttäytyi erittäin hyvin! Batman on yksi niistä harvoista hevosista kenet ottaisin milloin tahansa, hän on minulle erittäin tärkeä vaikka ollaan oltu tekemisissä vain vähän aikaa!

Tallilla on tottakai muitakin hevosia kun Batukka. Tällä hetkellä siellä on myös yksi toinen lämpöinen joka on tosin vasta 2v elikkä sopivasti nimesin hänet Vaavaksi, mikä talli se olisikaan ilman että nimeän lähes kaikki hevoset uusiksi :DD. Suurin osa tallin hevosista on siis suokkeja.  Tallilla on tällä hetkellä yhteensä 10 hevosta joista siis 2 lämpöstä ja loput 8 suokkeja. Suurimmalla osalla suokeista saan ratsastaa aina välilä kunhan eka tottuvat siihen. Tässä pari kenen selässä olen käynyt:

Tässä toinen lempparisuokeistani Kalajoeksi kutsuttu
 muistaakseni 4-vuotias ruuna. Hänellä olen ratsastanut kahdetsi.

Tässä minun nimeämä "Musu". Tosin Antti
on hiukan eri mieltä nimestä :DD.

Tässä oli nytten pieni tiedoitustilaisuuden kaltainen ratkaisu uudesta hevoskuvioistani. Toivottavasti piditte ja jos tulee kysyttävää kommentoikaa alas!

xoxo- Jessica

Mitä jos?

Mitä jos haluat jotain? Mitä jos mieli muuttuukin jo päätetyistä asioista? Pettyykö läheisesi sinuun?

Mitä jos et tiedä mitä haluat? "Mitä jos" on samalla hyvin pelottava mutta toivoa antava käsite. Tällä hetkellä istun Ypäjällä saavuttamassa yhden unelmistani ja kirjottanmassa siitä teille. Viime päivinä minulla on muuttunut tulevaisuuden kuvat selkeästi. Ennen kun tulin tänne olin aivan varma että menisin Wångeniin. Nyt en ole läheskään yhtä varma siitä. Haaveet on muuttunut ja unelmat Wångenista hälventyneet. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna haluan jäädä Suomeen. Rakentaa itselleni nimen kovalla työllä. Haluan rakentaa itselleni uran kovalla työllä, en koulun nimellä. Nyt kun saan poniajoluvan, mitä olen halunnut jo kauan eli yksi haave toteutunut haluan alkaa ajamaan kilpaa. Mutta se ei minulle riitä. Se on jo hienoa että ajaa kilpaa mutta minulle se ei vaan riitä. Haluan itse tehdä itselleni ponin, kouluttaa sen varsasta asti. Siihen on kuitenkin vielä paljon matkaa, silti olen päättänyt että sen haluan saavuttaa.  Ja tietenkin kovalla työllä!

Rose on opettanut minulle paljon.
Tällä ponilla tulee aina olemaan minulle oma
paikkansa sydämmessäni. 

Isäni on aina ollut minulle se number one elämässäni. Olen aina yrittänyt parhaani isäni vuoksi. Suuri kunnioitus isääni kohtaan on aina näkynyt minussa hyvinä ja huonoinakin aikoina. Olen ilmeisesti isin tyttö. Isäni on kirvesmies ammatiltaan ja olenkin aina puuhastellut isäni kanssa niissä asioissa, ihan pienestä lähtien. Nyt yhtäkkiä kuin tyhjästä minulle valkeni päässäni se että haluan itsekkin kirvesmieheksi. Seurata isäni jalanjälkiä. haluan olla yhtä vahva kun isänikin. 

Minä ja rakas isäni kauan sitten.

Nyt kun olen kirjoittanut tähän asti tuon esiin tulevat suunnitelmat. Alan tekemään töitä unelmieni eteen jotka selkenivät vielä enemmän kirjoittaessani tätä postausta. Haluan jatkaa samaan tapaan kun aikasemmin, päästä pois laitoksesta ja sitä kautta unelmiini. Haluan antaa samoja mahdollisuuksia muille nuorille kun mitä itse olen saanut Rosen kautta. Haluan kouluttaa poneja niin että nuoret pääsisivät ajamaan kilpaa ja pääsisivät toteuttamaan unelmiaan. Se on tavoitteeni. matkan varrelle riittää töitä, onnistumisia ja paljon epäonnistumisiakin varmasti. Jos katsotaan vaikkapa vuosi eteenpäin. Mitä silloin haluan ja mitä jos onnistuisinkin siinä tavoitteessa? Siihen mennessä haluan olla pois laitoksesta ja olla etsimässä itselleni nuorta ponia kouluttaakseni sen ravuriksi. Sen eteen joudun tekemään paljon töitä mutta tiedän että selviän siitä, kunhan muistan aina että lopulta se palkitseekin. 

Tämä oli tällä kertaa lyhyempi ja ytimekkäämpi  pikainen postaus mitä yleensä. Halusin tulla kokoamaan ajatuksiani teille. Tässä kohtaa onkin varmaan sopiva lopettaa tämä postaus ennen kuin olen kerennyt yliajattelemaan kaiken.

xoxo-Jessica

Wångenin reissu 11-23.2.2018 osa 1

Näin reilun kuukauden kotona olleena Wångenin reissun jälkeen olen kerennyt miettimään paljon mitä tulevaisuudelta haluan.  Olenkin päässyt jonkinlaiseen suunnitelmaan. Lähden Wångeniin opiskelemaan heti kun saan peruskoulun loppuun suoritettua täällä Suomessa. En tiedä miten tämän toisin esille mutta sanon suoraan. Espoossa asuessani en ole koskaan voinut oikeastaan hyvin, en ole koskaan viihtynyt pääkaupungin lähistöllä. Olen kasvanut lapissa, Ylläksellä joten onhan se ihan ymmärrettävää että se on suuri muutos niin nuorelle ihmiselle kun minä olin kun tänne etelään muutettiin. En koskaan oikeestaan sopeutunut tänne. Vuosien varre tilanne on vain pahentunut. Mukaan on tullut mielenterveydelliset ongelmat jotka ovat johtaneet päihteiden käyttöön ja sitä kautta erittäin huonoihinkin valintoihin. Nuoresta iästäni huolimatta olen ymmärtänyt nyt vihdoin että asiat ei voi näin jatkua enkä olekkaan käyttänyt alkoholia pitkään aikaan. Ongelmani on siis Espoossa jonka takia helpotuin ja oloni parani heti kun pääsin lähtemään Ruotsiin vajaaksi kahdeksi viikoksi. Siitä alkoi uusi suunta elämässäni. Mielenterveydestäni ja sen ongelmista tulen myöhemmin kirjoittamaan kun olen valmis. Tämä kuitenkin kertoo Ruotsin reissusta joka sai minut ymmärtämään asioita ja muutti minua myös suuresti ihmisenä. Postauksen tulen kirjoittamaan osissa, muuten siitä tulisi niin pitkä ettei kukaan sitä jaksaisi lukea. Aloitetaan!

Palataan sunnuntaihin 11.2. Heräsin aamulla ehkä siinä yhdeksän aikoihin ja aloitin normaalit aamurutiinit. Kävin suihkussa, meikkasin, puin mukavat mutta siistit vaatteet jotka tässä tapauksessa oli farkut ja college, söin hyvän aamupalan ja aika pian olikin aika lähteä lentokenttää päin. Lähdimme hyvissä ajoin äitini kanssa kotoa, kello taisi olla noin 12.00 kun astuimme ovesta ulos. Huomasin rennosta äidistäni sen että hän oli hyvin hermostunut ja muistutteli koko ajan siitä että voin vielä jäädä kotiin jos siltä tuntuu. En halunnut, halusin Wångeniin. Lentokentällä kävimme vielä syömässä ja sitten pitikin jo lähteä turvatarkastuksen toiselle puolelle. Siinä vaiheessa äitini poskelle vierähti pari kyyneltä kun kävelin turvatarkastuksen läpi. Itse meinasin itkeä onnesta, tiesin pääseväni paikkaan jossa tulen viihtymään ja nauttimaan, että pystyisin siellä olla oma pirteä itseni. Ilman että ongelmani ja niiden aiheuttajat/aiheuttaneet asiat ja henkilöt olisivat jatkuvasti muistuttamassa pahasta olostani.

Olin hermostunut mutta samalla niin
onnellinen että pääsen pois Espoosta.

 Noh. Kaikki ketkä minut vähääkää tuntee että kaikki ei aina mene nappiin. Tällä kertaa lentoni olikin 45min myöhässä, Arlandan lentokentällä minun vaihto-aika seuraavaan koneeseen olikin 50min. Tässä välissä minulle kuului terminaalin vaihto joka tarkoitti uutta turvatarkastusta. Edellisellä lennollani oltiin sanottu että kone odottaisi mietä, näin ei kuitenkaan tehty. Tässä vaiheessa meni ekaa kertaa niin sanotusti sormi suuhun, hätäännyin mutta onnistuin rauhoittumaan tosi nopeasti. Rauhoituttuani etsin SAS'in palvelutiskin jossa sainkin liput seuraavalle lennolle Östersundiin. Arlandan kentällä odottelin ehkä noin neljä tuntia kunnes seuraavan lennon piti lähteä. Tässä vaiheessa ei varmaan tule yllätyksenä että tämäki lento oli myöhässä! Kävin sitten Arlandassa kahvilassa juomassa kahdeksannen kupin kahvia siihen päivään, olin aika väsynyt vaikka olinkin nukahtanut ajoissa edellisenä iltana muttei unen laatu ollut varmaan ihan parhaasta päästä. Aika nopeasti kun sian kahvini juotua pääsimme vihdoin koneeseen ja Östersundia kohti!

Vihdoin kun pääsin Östersundin kentälle aloin miettimään että mitäs nytten? Tajusin että Östersund on erittäin pieni paikka ja katsoinki hyvästä ystävästäni googlesta että onko mitään ravintoloita auki keskustassa. Noh, eipäs ollut muutakun yksi kiinalainen ravintola joka sulki 21.00, tässä vaiheessa kello oli noin 19.30. Sain laukkuni ja pääsin lentobussilla keskustaan. Olimme kotona katsoneet jo tarkkaan millä busseilla ja miten pääsisin loppujen lopuksi Wångeniin perille. Keskustaan päästyäni olin erittäin väsynyt, laukkuni painoi paljon, olin stressannut montaa eri asiaa alitajuntaisesti ja vihdoin päästessäni istumaan tajusin että olin syönyt viimeksi noin yhdeksän tuntia sitten puolikkaan paniinin. Tilasin kaksi annosta sushia, yksi olisi riittänyt vasta alkupalaksi, sen verran kova nälkä minulla oli!

Joku viisas on joskus sanonut että
"ahneella on paskainen loppu", niinhän
siinä kävikin kun suhit saapui pöytään..
Ne oli puolet isompia kun Suomessa!

Ravintola tosiaan suljettiin 21.00 Ruotsin aikaan ja bussini koululle lähti 22.10 muistaakseni eli minulla oli  vielä reipas tunti aikaa tehdä jotain mutta päätin mennä suoraan bussi-asemalle joka olikin ravintolasta ehkä 50m päässä ja soitinkin serkulleni facetime-puhelun jenkkeihin jossa hän opiskelee.  Juteltiin hänen kanssaan niitä näitä ja pian bussi lähtikin Wångenia kohti. Matka kesti noin 50min. Wångenin "pysäkillä" minua odottikin nuorsiovastaava auton kanssa kun tiesi että minulla oli paljon tavaraa mukana ja ajatteli ettei tarvitse enään raahata laukkuja. Olihan se ihan mukavaa päästä noin 250m matka yhteensä noin 35kg painavien laukkujen kanssa autolla! 

Päästessäni huoneeseen heittäydyin sängylle ja päästin pari onnenkyyneltä silmistäni. Olin päässyt perille, kaikki tavarat oli tallessa ja olin itse kunnossa. Päätinkin purkaa laukkuni vielä ennen kun menin nukkumaan... Mietin miten laukkuni oli tuntunut painavemmalta heti Ruotsissa, sehän selvisi aika nopeasti kun avasin laukun... Kaikki vaatteeni oli aivan märät eli eihän siinä muu auttanut kun laittaa niitä kuivumaan pitkin huonetta! Vihdoin kun olin saanut kaikki vaatteet, tallivaatteet, perus kouluvaatteet, alusvaatteet ja muut levitettyä ympäri huonetta tuttavani Veikko kenet mainitsin aikaisemmassa postauksessani "Kuulumisia ja muutoksia blogissa" tuli koulun yhden pojan kanssa moikkaamaan huoneeseeni. Tässä vaiheessa vähän nolostutti mutta minkäs sille voi kun kaikki vaatteet on aivan märät, hahah! Tilanteen teki vielä hauskemmaksi erittäin väsynyt mutta onnesta sekaisin oleva minä. Siinä hetken juteltiin ja minä pääsinkin sitten nukkumaan kun kello oli Ruotsin aikaan noin 1 yöllä.

Kaikki osat ei tule kuvaamaan päiviäni läheskään yhtä yksityiskohtaisesti kun tämä! Tulen jatkossa kertomaan tiivistetysti opetuksesta, porukasta, tallista ja oikeastaan kaikesta mitä vaan jäi mieleen Wångenista! 

xoxo- Jessica!

Miten pidän itseni fyysisesti hyvässä kunnossa? Q&A+treenipäiväkirja

Viime aikoina olen hiljalleen oppinut pitämään kehostani. Suorastaan rakastamaan sitä, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Tähän pisteeseenn olen tullut monien mutkien ja ongelmien kautta, on ollut syömishäiriötä, suorastaan itseinhoa kehoni takia ja paljon muuta. Tästä olen päässyt vain ajan ja työn kautta eroon. Olen aina antanut muille henkilöille itseni vaikuttaa ulkopuolelta tyytyväiseksi ja itsevarmaksi vaikken olekkaan sitä ollut. Olen halunnut piiloittaa heikkouteni muilta että saisin itseni vaikuttamaan vahvalta ja rohkealta persoonalta vaikken sitä aina ole ollutkaan. Nyt kun olen vihdoin saanut itseni ymmärtämään että minulla on oikeasti hieno ja toimiva keho niin eihän siinä mitään vikaa ole! Enää en lähtisi muuttamaan mitään, ainakaan hirveästo. Lisää lihasmassaa tulen treenaamaan itselleni mutta ajan kanssa ja maltilla.

Ennen vihasin suuria reisiäni ja leveitä hartioitani. Nykyään olen hyvin ylpeä niistä!

No miten sitten treenaan? Miten treenaan ja kuinka usein?

Urheilupäiviä minulla on seitsemän viikossa, eli urheilen päivittäin jotenkin. Saatan käydä lenkillä, salilla tai vaikka tekemässä raskasta porarstreeniä. Joka päivä minulla on erillainen, osat voi olla todella rankkoja kun taas osat hyvin kevyitä. Yleensä viikkoni näyttää kutakuinkin tältä:

Maanantai- Tallipäivä ja liikunnantunti koulussa, venyttely 20min
Tiistai- Salitreeni 1-1,5h, venyttely 30-45min
Keskiviikko-Liikunnantunti koulussa, porrastreeni 20min+2km lenkki, venyttely 15min
Torstai-Liikunnantunti koulussa, tallipäivä tai salitreeni 1,5h-2h, venyttely 30-45min
Perjantai-Juoksulenkki max 5km, venyttely 20min (kevyempi päivä)
Lauantai- Tallipäivä tai pitkä lenkki tai lyhyt lenkki+ raskas porrastreeni ja kehonpainoilla treeni kotona, venyttely 1h
Sunnuntai- Meripelastus tai tallipäivä tai kehonpainoilla treeni kotona tai porrastreeni 20min ja spurttailu, venyttely väh. 20min

Tässä suunnilleen viikottainen ohjelmani, joskus saattaa tulla lisää tallipäiviä tai vaikka jäädä kaikki treenaaminen pois päivältä. Tosiaan treenaan tosi paljon ja raskaasti enkä pidä lepopäiviä kun ehkä kerran kuukaudessa. Tämä on minulle sopiva määrä niin että mieli pysyy virkeänä ja pää kasassa. Olen kokeillut vähentää treenipäiviä ja lisätä treenin kestoa muttei se ole sopinut minulle joten olen tämän todennut sopivaksi. Tämäkin on niin henkilökohtaista että jollekkin tämä määrä voi olla ihan liikaa kun taas joillekkin ihan sopiva. Vain testaamalla tämä selviää!

Tavoitteena minulla on että hiihtolomaan (viikko 8)  mennessä olisi six pack. Tämän aion saavuttaa!

Miten sitten treenaan? Treenistä riippumatta ne on minulla lähes aina samaa kaavaa noudattavia. Treeni koostuu neljästä eri osasta: Alkulämpö 5-10min, itse treeni 20-75min, loppulämpö 5-15min, venyttely 15-75min. Väliin mahtuu myös juoma ja hengähdystaukoja. 

Lenkki: 2-10km juoksulenkki. Lenkkiä vaihtelen niin että saatan juosta vaan suht tasaisella vauhdilla mäettömiä reittejä, mäkijuoksua, porrastreeniä tai spurttailla tai vaikka ottaa kaikki mukaan ja tehdä erittäin raskaan lenkin! Lenkin sisältö ja pituus riippuu ihan päivästä ja fiiliksestä.

Salitreeni: Salilla treenaan yleensä rintaa ja selkää, jalkoja, käsiä ja olkapäitä sekä vatsalihaksia. Liikkeitä teen kehonpainoilla ja lisäpainoilla. Vaihtelen aika paljon eri liikkeiden välillä niin että saisin mahdollisimman suuren hyödyn treenistä.

Tallipäivä: Tallipäivän aikana saatan siivota karsinoita, siirrellä hevosia, liikuttaa hevosia, ruokkia hevosia, kantaa vesiä ja tehdä paljon muuta fyysistä työtä joten lasken sen myös urheiluksi. 

Venyttely: Venyttelen päivittäin 15min-1,5h  pitääkseni lihakset kunnossa ja vetreenä

Alkulämpö: Alkulämpönä teen erillaisia liikkeitä kuten x-hyppyjä, paikoiltaanjuoksua ja monia muita liikkeitä että saan lihakset lämpimiksi ennen varsinaisen treenin aloitusta välttääkseni revähdykset lihaksistossa.

Loppulämpö: Loppulämpönä teen yleensä joitain aeroobisia liikkeitä joilla saa sykkeen tasattua ja kehon rennoksi jonka jälkeen siirryn venyttelemään.

Q&A!:

Rasvaprosentti? 

-Noin 13.41% tällä hetkellä.

Mitä syön päivän aikana ja paljon?
-Päivän aikana syön vähintään viidesti päivässä monipuolisesti. Määristä en ole ollenkaan perillä, välillä saatan syödä tosi paljon parina päivänä ja seuraavat kaksi päivää olla lähes syömättä mik onkin suurin ongelmani juuri nyt. Vaikka syönkin monipuoleisesti niin useimmiten syön silti kanaa, riisiä aj parsakaalia maidon kera. Myös riisikakut maistuu paremmin kun hyvin, niitä saattaa mennä jopa kaksi pakettia päivässä!

Miten laihtua?
-Urheilemalla ja syömällä säännöllisesti pieniä määriä terveellisesti ja monipuolisesti. Aloita vaikka lenkkeily että käyt kolmesti viikossa vaikka 3km lenkillä niin että juokset kunnes hengästyt, otat kävelytauon ja jatkat juoksemista kun hengitys tasaantuu. Yritä syödä vähintään viidesti päivässä pieniä määriä, ota kouluun mukaan joku hedelmä jonka voit vaikka syödä iltapäivällä välipalaksi ja muista juoda paljon vettä!

Tavoitteita tulevaisuudelle?:
-Six pack nyt lähitulevaisuuden tavoitteena. Vahvemmat käsivoimat, isommat hauikset ja pyöreämmät olkapäät ovat myös mukana listassa. Täysi-ikäisenä haaveilen myös pääseväni fitness-kilpailuihin.

Miten saada jalat ohueksi nopeasti?:
-En tiedä jos kyseessä on rasvaa vai lihaksia mutta jos rasvasta niin katso "Miten laihtua?" kohta. Jos lihaksista ja rasvasta niin tee sisäreittä vahvistavia liikkeitä esimerkiksi kuminauhan avulla. Kuminauhoja saa urheilutarvikeliikkeistä ostettua halvalla! Jos taas pelkästä lihaksesta niin ole ylpeä ja jatka samaan malliin!

Tässä tällä kertaa hiukan erillainen postaus! Haluaisitteko jatkossa treenipostauksia tai videoita? Jos jäi kysyttävää niin vastaan kaikkiin kommentteihin alhaalla tai viesteihin insta directin puolella mahdollisimman hyvin ja nopeasti!

-xoxo Jessica

Kun mikään ei riitä! Kuulumisia ja ajatuksia

En ole kirjoitellut tänne taas hetkeen. En ole ollut kykenevä siihen. Yksinkertaisesti en ole jaksanut! Minulla on ollut kiirettä viimeaikoina, jossei ole ollut kiireitä niin en ole jaksanut. Tätä postausta on hyvin vaikea kirjoittaa, tuhat ja sata ajatusta pyörii mielessä enkä saa yhdestäkään kiinni. Voisin vaikka aloittaa kertomalla viimeaikaisista hevoskuvioista. 

Tosiaan olen nytten lopettanut ratsastustunnit Espoon tallilla ja siirtynyt Pertti Puikkosen tallille. Sain Peten kanssa aikaan super diilin jolla kaukaiset haaveeni ovat lähempänä toteutua kun koskaan! Olen siis erittäin onnellinen ja kiitollinen Petelle tästä mahdollisuudesta! Peten tallilla käyn 1-4 kertaan viikossa, aina kun vaan pääsen niin olen siellä. Tallilla pääsen tekemään tallitöitä joita rakastan, kurkistamaan raviurheilun kulissien taakse mitä ei raveissa pääse tekemään. Olen päässyt hoitamaan hevosia, tekemään basic tallitöitä (karsinoiden siivousta, käytävien lakaisua, hevosten ruokkimista ja siirtelyä), varusteiden putsausta ja huoltoa sekä osallistumaan hevosten liikuttamiseen. Ennen kaikkea olen oppinut erittäin paljon tällä lyhyellä ajalla kun olen tuolla pyörinyt!

Trini Boy "Timppa"

Koulussa menee ihan ok. Alkuvuotena panostin ja pakotin itseni olemaan kympin oppilas mitä en viime vuonna ollut. Halusin näyttää muille että pystyn kyllä jos haluan, yritin vaan likaa ja väärällä tavalla. Luin ja panostin ihan uudella tavalla. Otin stressiä aivan turhista asioista ja en saanut sen seurauksena nukuttua kunnolla. Kun taas en ole nukkunut kunnolla niin en ole pystynyt keskittyvään kunnolla eikä ajatus ole kulkenut. Ennen ylä.astetta en stressannut melkeen mistään, nyt olen huomannut että stressaan aivan liikaa asioista mistä ei edes tarvitsisi stressata! Kesällä päätinkin etten ottaisi stressiä koulusta vaan tekisin tehtävät parhaani mukaan mutta kun itse tavoittelen täydellisyyttä niin eihän se minulle riitä. Tästä syntyikin postauksen otsikko "Kun mikään ei riitä". Kesällä sainkin pääni "nollattua" ja sain rentoutua niin paljon kun vain halusin/jaksoin. 

Kuva: Saana Hämäläinen

Kuten joku tarkka on saattanutkin huomata ettei Instagram biossani enää lue "Vuokraponi Joller". Tosiaan Joller on nyt muuttanut uudelle pienelle yksityistallille Klaukkalaan jonne itselläni ei ole mahdollisuutta päästä millään. Vaikka kerkesin tykästymään pappaan kunnolla niin olen iloinen että hän pääsi hyvälle tallille uusien kavereiden luokse! Olemme menossa varmasti tapaamaan häntä aina välillä kunhan aikataulut osuvat yhteen. Jotenkin, en tiedä miten mutta Joller oli jotenkin niin hyvä poni minulle. Sain hänet hyvin läpiratsastettua ja meidän välille rakentui erityinen suhde vaikken kerennyt käydä kun noin kymmenen kertaa hänellä ratsastamassa/hoitamassa! Kun Joller oli tyytyväinen, minäkin olin. Kun minä olin tyytyväinen niin Jollerkin oli. Sitä kai se hevosen ja ihmisen suhde on, niin sanoinkuvaamattoman kaunis, sitä ei muulloin voi kokea kun löytämällä sen  nelijalkaisen ystävän jolla on sinuun erityinen vaikutus. Vaikutus mitä ketään muu ei pysty ymmärtämään!

Joller ja minä viimeisellä kävelyretkellä.
Kuva: Camilla Krook (äitini)

Nyt olen päättänyt skarpata blogin ja ennen kaikkea oman hyvinvointini suhteen, yritän olla stressaamatta liikaa koulusta ja muista asioista jotka mieltäni painaa. Haluan vain keskittyä tähän hetkeen, nyt ja täällä. Eilinen on jo historiaa ja huominen on huomenna! 

Tässä oli nyt lyhyemmän puoleinen postaus, lauantaina tuleekin Q&A ja treenivinkkejä tallilaiselle!  

xoxo-Jessica

Iltaisia mietteitä

Enää en ole yhtä varma päätöksestäni. Tänään kun kirjoitan tätä postausta olin viimeisellä ratsastustunnillani Espoon Tallilla. Tunti meni erittäin hyvin, sain paljon kehuja ja loistin selässä hypätessäni Harmaalla rataa. Se fiilis on sanoinkuvaamaton kun rata onnistuu ja molemmat on ihan liekeissä. Silti. Silti haluan kokeilla vaihtoa raviurheilun puolelle, ainahan tuonne takaisin pääsee. Juuri nyt minulla on huippudiili tämän maan eräistä suurimmista raviohjastajista ja valmentajista. Once in a life time diili. Jossen tätä nyt ota niin ei tiedä tuleeko samanlaista koskaan vastaan. Tämä diili voi olla ratkaiseva osa elämääni. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu vai tapahtuuko mitään? Sitä ei koskaan tiedä.

Mitä enemmän mietin, sitä vaikeampaa tämä on. Silti haluan miettiä asiat tarkkaan läpi, monesta eri näkökulmasta ja monen monta kertaa. Tämä ei ole helppo päätös, ei todellakaan. Päässäni liikkuu tuhat ja sata asiaa, silti se lyö tyhjää. En tiedä mitä teen. Rehellisesti sanottuna en tiedä. En tiedä mitä haluan. En enää tiedä. Ennen kaikki oli aina selvää minulle mutta päivä päivältä kaikesta tulee vielä monimutkaisempaa. En todellakaan tiedä mitä haluan. Se minua tässä ärsyttääkin, en osaa hallita omaa mieltäni suurissa päätöksissä. Ne ovat minun suuri heikkous.

Unelmoa minulla on monia, mutta missä näen itseni kahden vuoden päästä? Toisinaan haluaisin Ruotsiin hevoslukio Wångeniin missä on Ruotsin parhaita hevoskouluja ja ravilinja. Toisinaan haluan jäädä Suomeen ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. En tiedä enää mitä haluan. Viikko sitten se oli vielä selvää, Wången eikä mikään muu. Vaihtoehtoja on erittäin monta, liiankin monta hyvää ja huonoa. Nyt kuitenkin otan diilin vastaan minkä olen saanut. Siitä on hyvä aloittaa, ja lopettaa tämä lyhyempi postaus tähän. Näitä asioita tulen varmasti käsittelemään täällä paljon.

Kiitos kun luit,
-xoxo Jessica

Ratsuista ravureihin vai ei?

Viimeaikoina olen ollut hiljaisempi kuin koskaan someissani. Instargamiin on tullut silti kuvia lähes päivittäin. Blogiin en ole kirjotellut melkeen kuukauteen. Koulussa on kiireitä, tallilla olen enemmän kun pitäisi ja kavereitakin pitäisi keretä näkemään tallinkin ulkopuolella.  Suurimpia mietteitä minulla onkin että haluanko jatkaa ratsastusta joulun jälkeen vai siirrynkö raviurheilun pariin? 

Kuninkuusravit 2017 Vermossa

Kuva: Jessica Montonen

Rosa Ruutsalon estekurssi 2017

Kuva: William Tollet

Ravimaailmassa minua kiehtoo eniten se että miten tiivis yhteistyö ja luottamus sinun ja hevosen välillä pitää olla että ehjinä selviydytte maaliin asti. Jos tulee kiistaa vauhdiasta tai reitistä hevonen voittaa sen lähes aina, se on vaan niin paljon voimakkaampi. Kärryiltä ei niin vaan alas hypätä kun hevonen juoksee reilu 40km/h. Ratsastaessa taas saat tietyillä tekniikoilla hevosen jotenkuten haltuun. Muutenkin raviurheilussa tapahtuu reippaasti enemmän vakavempia loukkaantumisia tilastollisesti kuin ratsastuksessa.  Vaikka molemmissa löytyy omat hyvät ja huonot puolensa silti olen varma etten hevostelua koskaan tule lopettamaan kokonaan. Hevoset ovat olleet minulle läsnä lähes koko elämäni, niistä ei eroon pääse vaikka haluaisikin välillä. 

Hevoset ovat olleet minulle aina hyvin tärkeitä, kaikki
 muut ovat aina jääneet niiden jälkeen. Kunhan hevosilla on kaikki hyvin
 niin on minullakin on!
Kuva: Katariina Perus?

Mitä enemmän mietin tulevaisuutta ja uramahdollisuuksia hevosten parissa niin varmistun siitä. Siitä että siirryn raviurheilun pariin, en täysin varmastikkaan mutta melkein. Minulla onkin vuokraponi jolla pääsen ratsastelemaan ja touhuamaan kun haluan. Ratsastuskouluunkin pystyy aina palaamaan jossei raviurheilu olisikaan minulle se juttu. Se ilo minkä saat hyvistä suorituksista ratsujen kanssa ei tunnu oikeestaan miltään enää, alan olemaan tottunut siihen. En halua kehua itseäni ratsastajana mutta silti olen tietoinen että osaan ratsastaa jo hyvin ja ettei ratsastuskouluilla ei ole minulle mitään annettavaa enää. Raviurheilun parissa saisin aloittaa uudet  haasteet ja uudet ilot.

Kuva: Jessica Montonen

"Aika lentää, lennä mukana koska sen voin luvata et se ei venaa sinuakaan" Cheek- Kasvukipuja

Haluan pystyä luomaan uran hevosten parissa, siihen olisi oiva mahdollisuus nyt kun naisraviohjastajien määrä ja suosio nousee koko ajan. Olen vielä niin nuori että koko elämä edessä, kerkeen mokata ja nousta takaisin ylös jaloilleni vielä monesti. Ravureihin siirtyminen voi olla suuri virhe tai suuri onnistuminen. Parempi kokeilla kuin katua. Tähän sopiikin lopettaa postaus, siihen että päätän kokeilevani Vermon ravikoulua viimeistään joulun jälkeen.

Kuva: Jessica Montonen

Kuva: Jessica Montonen

"Joskus tuntuu et on maailman onnekkain, mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain. Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest, mut samaan aikaan ootan herääväni painajaisesta."

 Cheek- Mielialat ylös alas

Xoxo- Jessica

Kuulumisia ja muutoksia blogissa!

Vime aikoina blogini puolella on ollut hiljaista, hyvin hiljaista! Olen kirjoittanut monta postausta, poistanut ne ja kirjoittanut uudelleen. En ole ollut tyytyväinen jälkeen, olen kirjoittanut pakon alla. Kukaan minua ei pakota tähän paitsi minä itse, en edes riedä miksi! On myös ollut niin paljon tekemistä etten yksinkertaisesti ole jaksanut/pystynyt. On ollut hirveä kiire, en ole kerennyt pääivän aikana istahtamaan rauhassa ennen yhdeksää illalla jolloin olen ollut ihan loppu. Koulua on nyt kulunut noin seitsemän viikkoa ja alan nyt vasta oppimaan takaisin siihen rytmiin miten saan kaiken hoidettua.

 Blogin puolella tulee tapahtumaan suuria muutoksia. Enään ei tule satunnaisesti postauksia vaan joka tiistai ja lauantai tulee joko pidempi postaus blogin puolelle tai tubeen video ja pieni kirjoitus ja ajatus siitä blogin puolelle. 

Käyn nykyään kaksi kertaa viikossa valmennustunneilla Espoon tallilla, niiden kautta olisi tarkoitus alkaa kilpailemaan. Olen myös käynyt ajamassa Rosea aina välillä, en läheskää yhtä paljoa kun ennen mutta käyn aina kun kerkeän/pystyn. Nyt onkin noussiut pähäni suuri kysymys, haluanko ratsastaa vai siirtyä raviurheilum puolelle? Raviurheilu on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän koko ajan. Olenkin päässyt tapaamaan pari huippua ja seuraamaan niiden menoa Vermossa. Varsinkin kun pääsin osallistumaan ja seuraamaan ihan vierestä miten hevoset hoidetaan ja laitetaan kuntoon starttia varten kiitos ihanan Stable Haapankankaan, erityisesti Mika ja Veikko Haapakankaan jotka antoivat minun olla mukana ja sainkin tehdä heidän kanssaan valmisteluja joista opin aivan sairaan paljon.  Hevoset olivat huippuja kuten olivat pojatkin!

Veikko Haapakangas ja Special Promise verryttelyssä

Toisena hevonen numero 6, Special Director

 Pompottelen nyt enemmän kun koskaan ajatusta että haluanko enään ratsastaa ratsastuskoulussa kun olen kokenut myös vuokraamisen puolen. Haluanko ylipäätänsä enää ratsastaa vai haluanko ajaa kilpaa hevosilla ja poneilla? Monteakin haluaisin kokeilla, siinä saisin yhdistelmän molemmista lajeista! Vermossa käydessäni kävinkin ravikoululla kyselemässä toiminnasta ja muista asioista siihen liittyen ja kyllä vahvasti vaikuttaa siltä että raviurheilusta tulee minulle uusi harrastus joulun jälkeen ellei aikasemmin! 

Tällä hetkellä on niiiin paljon mietittävää, koulun, harrastusten ja kavereiden suhteen. Miten minulla riittää aina kaikkeen? En tiedä! Kavereita vaan tulee lisää ja lisää niinkun kaikkea muutakin. Nyt olisi tulossa kokeita ja projekteja koulussa, tuben ja blogin tekeminen, ratsastus ja Rosella ajo satunnaisesti ja paljon muutakin, lista on pitkä!

xoxo- Jessica

Koulukisat 25.9, jännitystä ja yllätyksiä!

Helppo C rata, helppo eikö? No ei todellakaan ole kun allasi on jäykkä ja kokematon poni kisaradalla! 

Harmaan ekat koulukisat, minä reilun vuoden kisatauon jälkeen kauhuissani radalla. Pääsen alkutervehdykseen harjoitusravissa, pysähdys sujuu erittäin hyvin, terhendin tuomaria. "Mikäköhän on seuraava asia mitä pitää tehä, mikä koko rata on??". Tämä pyörii päässäni, rata on päässyt unohtumaan! Minä olin unohtanut radan vaikka hyvä ratamuisti oli aina kouluratoja ratsastaessa ollut! Pää vaan löi tyhjää. Loppujen lopuksi rata meni ihan hyvin, ainahan korjattavaa löytyy mutta nyt ratsastin oikeasti siististi! Harmaan kanssa mulla on aina ollut ongelmana tuuppailu ja puskeminen, sitä ei näkynyt radalla kertaakaan. Pystyin ratsastamaan keskittyneesti vaikka olinkin paniikissa. Hermojen hallinta kilpailutilanteissa kun ei kuulu vahvimpiin puoliini...

Radan jälkeen olin hyvin pettynyt, tunsin epäonnistuneeni täysin. Olin varma että minut hylättäisiin, en edes tiedä miksi. Ratsastin radan oikein ja valmentajanikin kehui minua siististtä ratsastuksesta. En silti halunnut uskoa että olisi ollut mitenkään hyvin ratsastettu. Radan jälkeen hoidin Harmaan pois nopeasti, minun oli pakko päästä näkemään tulokseni mahdollisimman nopeasti. Kun sain tulokset käteen ja näin että pääsin läpi niin taisihan siinä vierähtää pari kyyneltä poskelle. En epäonnistunut! Me emme epäonnistuneet! Super Harmaa ja minä! Kun näin ratani videolta tajusinn että eihän se niin hirveältä näyttänytkään kun mitä luulin, päinvastoin! Se oli siistiä ja oikeastaan ihan hyvää ratsastusta minulta ja Harmaakin meni suhteellisen hyvin vaikka ekat kisat olikin hänen osaltaan.

Jo alkuverryttelyn aikana sain Harmaan hyvin läpi, radasta tulisi suht helppo ratsastuksen suhteen, tai niin ainakin luulin. Harmaa on erittäin kiltti mutta hyvin haastava ratsastettava. Harmaa vaatii erittäin selkeitä mutta kevyitä apuja yleensä, radalla hän ei tarvinnut melkeen yhtään "kunnollisisa" apuj, Tuntui kun poni olisi liikkunut ajatuksen voimalla! Odotan innolla seuraavia kisoja jotka ovatkin estekisat, sinne meillä on paljon etumatkaa kiitos Rosan estekurssin!

Tästä päivästä kuvasin my dayn joka löytyy youtube-kanavaltani "Jekkastin"! Sieltä näkee myöskin radan, jos haluaa nähdä pelkän radan niin se löytyy myös samalta kanavaltani.

LINKKI KANAVALLENI

Kuvat: Helena Rovio

xoxo- Jessica

Mietteitä Rosa Ruutsalon estekurssista 10-14.7.2017

Espoon tallilla järjestettiin Rosa Ruutsalon estekurssi 10-14.7.2017, kurssi oli SUPER! Kun menin kurssille mua jännitti hirveesti minkälainen Rosa on. Onko Rosa liian kiltti, liian ankara, minkälainen hän on? Kurssille päästessäni juttelin Rosan ja parin muun kurssilaisen kanssa hetken kaikesta maan ja taivaan väliltä ja totesin että Rosa on hyvin mukava ja hyvä opettaja. Hän on sopivan rento ja kiltti mutta tarkka tietystä asioista! Rosa kertoi paljon hyviä vinkkejä kilpailemisesta, radan harjoittelusta ja hevosen hoidosta joista osaa päästiinkin hyödyntämään kurssilla! Opin erittäin paljon itsestäni, heikkouksista ja vahvuuksista. Opin halitsemaan hermoni, ratsastamaan ja ennen kaikkea hevosista ylipäätään. Miten niille voi "helpottaa" radalla olevien pelottavien esteiden yli pääsemisestä, miten hevosta kannattaa liikuttaa jos tiedossa on kisat, ja paljon muuta tärkeää! Olen todella huono oppimaa asioita ekalla, tokalla tai vaikka kymmenenellä kerralla mutta Rosan vinkit ja niksit opin heti, pääsin kokeilemaan niitä loppukisoissa erittäin hyvin!

 

Kuva: Ville

 Kuva: Ville

Kurssailta opin tosi paljon itsestäni ja käsittelemään eri tilanteita ja tunteita. Kurssi oli tosi opettavainen, en uskonut oppivani näin paljoa, varsinkaan muusta kun pelkästä ratsastuksesta vaikka teoriaa olikin! Ehdottomasti menen ens vuonna uudestaan jos järjestetään, niin tyytyväinen olen kurssiin!

Kuva: Robbe

Kuva: Ville

 Kuva: Ville

 Suurimman osan kurssista menin Harmaalla, itseasiassa 8 kertaa kun vaan 2 kertaa jollain muulla hevosella joka sopi minulle enemmän kuin hyvin! Työskentely Harmaan kanssa on vaan niin kivaa, molemmat oppii uusia asioita jatkuvasti. Sen selässä voisin vaikka makoilla elämäni loppuun asti!

Kiitos Rosa

-Jessica

Elämäni muuttaneet hevoset

Elämäni aikana olen tavannut monia, monia kymmeniä hevosia. Tässä postauksessa kerron muutamasta hevosesta jotka ovat muuttaneet elämäni, tavalla tai toisella.



Ehkä tärkein poni koskaan on shetlanninponitamma Teena konijänkän kotieläinpihalta. Eka poni kenellä muistan ratsastaneeni ja kenellä myös opin ratsastuksen alkeita. Olin silloin 3- vuotias kun osallistuin ekalle tunnilleni, toki taluttaja/ kiinnipitäjä oli siinä myös tärkeänä osana! Teenan kanssa pääsin harjoittelemaan ekat kaksi vuotta harrastustani, pieniä kavalettejakin pääsin hyppäämään ihanalla Teenalla! Viimeksi näin Teenan 2014, hän oli myös osa leirikastetta silloisella ratsastusleirillä. Vielä Teena rautamummo jaksaa puksuttaa välillä pukittaen eteenpäin olen kuullut kavereiltani ylläkseltä!!



Tässä välissä kerkeekin mennä monta vuotta, noin 7-8. Aloitin ratsastuksen matinkylän tallilla 2014 josta sainkin aika nopeasti ensimmäisen hoitohevoseni. Poika oli silloin 6-vuotias Suomenhevosruuna. Pojassa minua viehätti vauhdikas luonne ja omistautuminen yhdelle ihmiselle. Meille syntyi nopeasti Pojan kanssa side minkä väliin muilla ei ollut asiaa! Poika oli tunneilla erittäin reipas, ei kuunnellut järeitäkään pidätteitä isoilla aikuisillakaan. Tosin pikku-Jessica kyydissään hän kuunteli pieniäkin pidätteitä siteemme kehityttyä! Muut sai taluttaa Pojan tarhaan ja takaisin karsinaan ketju suussa, sekään ei aina tehonnut. Minä sain taluttaa Poja tarhaan ja talliin naru kaulalla pitäen vain riimusta kiinni, suhdetta on tosi vaikea selittää! Toivottavasti saitte jonkin käsityksen siitä mitä se on, ihmisen ja hevosen välinen luottamus!

Aikalailla heti koulujen alettua syksyllä 2016 aloin etsimään vuokrahevosta. Halusin ja tarvitsin enemmän vastuuta kasvettuani, niin henkisesti kun fyysisesti. Tiesin jo paljon hevosista enkä päässyt hyödyntämään taitojani ratsastuskouluissa, tarvitsin hevosen ketä saisi hoitaa kun omaansa pari kertaa viikossa.

Löysin Kepan myöhään syksyllä, se taisi olla lokakuun alussa. Sovittiin omistajan kanssa koeratsastus. Koeratsastus meni suoraan sanottua päin vittua omasta mielestäni, silti näin jotain erityistä Kepassa. Kepalla oli oma tapansa suhtautua asioihin, osasi olla välillä Tamma isolla T-llä ja välillä ihana halinalle! En ole ikinä oppinut ratsastuksesta, hevosista ja kaikkeen siihen liittyvistä asioista niin paljoa niin lyhyessä ajassa kun Kepaa vuokrasin! en usko että olisin ikinä oppinut näin paljoa näin nopeassa ajassa ilman Kepaa ja ihanaa pikkutallia jolla vielä käyn!

Kiitos kun jaksoit lukea taas postaukseni, toivottavasti tavataan pian seuraavassa postauksessa! Nyt kun pieni epävirallinen tauko postauksien suhteen on loppunut kun seinään kun löysin inspiraation uudestaan!
-xoxo Jessica

Varustepostaus 1: Kilpailuvaatteet

Aloitan nyt pienen "sarjan" ratsastusvarusteistani. Eka osa on kilpailuvaatteista ja varusteista.  Kuvat ovat lainattu netistä.

Ensimmäisenä listalla minulla on valkoiset ratsastushousut hööksistä.

         Seuraavana minulla on tietysti ihana kisatakkini hööksistä. Takki on minulla ko'ossa 34 joka on aika reippaan kokoinen. Suosittelen ostamaan kokoa pienemmän.

 Kisapaitana minulla on käytössä kingslandin ihana vaaleanpunainen paita😍😍. Paita on ihanaa kevyttä ja hengittävää teknistä materiaalia joka on pelkkää rakkautta!!

 Hanskoina käytän samoja kun perus ratsastuksessa eli Roeckl Grip- mallisia hanskoja. Hanskoissa ehdoton plussa on se että ne toimii kosketusnäytön kanssa!

                        Kypäräni on VG1-merkitty HV Polon Langely mallinen musta kypärä.

Saappaina minulla on Mountain Horsen Supreme high rider saappaat.

Kiitos kun luit ja toivottavasti tykkäsit😊. Tästä tämä pieni sarja alkaa!

-Jessica

Elämäni ABC

Sain idean kaveriltani tehdä tämän postauksen. Ideani on aika loppu postauksien suhteen, niitä saa ehdotella kommenteissa!

A-Aloitin ratsastuksen noin 3-vuotiaana

B-Boing oli eka kanini joka lopetettiin 18.4.2016 murtuneen jalan takia. Hänestä tuli noin 2,5-vuotias

C-Camilla on äitini nimi

D-Daalia oli eka poni jolla hyppäsin muurin 

E-Enismmäinen ratsastukseni ikinä tapahtui kun olin noin 4kk vanha 

F-Felixin ketsuppi on pahaa mielestäni

G- Geelikynteni oli kivat mutta poiston jälkeen tosi kipeät
H- Horsepower on mun kannusten merkki
I- Ida on mun serkun nimi
J- Jori oli suokki kiviojan ponitallilla
K-Kaalilaatikko on pahaa
L- Leivon aika paljon
M- Musta on yks mun lempi väreistä
N- Netflix on mun elämä tallin lisäksi
O- Omistan kaksi kania
P- Pelinumeroni oli 3 kun pelasin jalkapalloa
Q- Q&A on ehkä kivoin postaus tehdä
R-Ratsastan Espoon tallilla
S- Satuloista tykkään eniten estesatuloista
T- Teemu Sumellin videot on hauskoja
U- Ulla Taalasmaa on mun lemppari salkkareista
V-Vaatteissa tykkään käyttää mustaa ja harmaata, myös armeijan vihreä on tosi bueno
W- Welintonin kellot on rakkautta ulkonäöltään
X-Xylitol pastillit on hyviä
Y- Yves Rocher on mun meikkivoiteen siveltimen merkki
Z- Zebrat on söpöjä
Å- Åbergin talli on lähellä talleja joilla käyn
Ä- Änkytän välillä puhuessani jos olen jännittynyt
Ö- Ötökät ovat ällöttäviä

Q&A

Nyt on taas Q&A'n vuoro! Pyysin kavereiltani kysymyksiä ilman mitään tiettyä aihetta. Aloitetaan!

Mp Pete Parkkosen hiukset?

- Ponnarilla ihan kivat, muuten ei oikein ole mun tyyliset.

Onko sulla suunnitelmia peruskoulun jälkeen et meetkö esim lukioon vai opiskeletko jonkun ammatin?

-Peruskoulun jälkeen ajattelin hakea ruotsinkieliseen hevoskouluun Kemiössä hevosenhoitajaksi. Koulun nimi on Axxell. Tämän jälkeen ajattelin vielä hakea poliisikouluun, ratsupoliisin ammattia haaveillessa! Toisaalta tässä on vielä suht kauan aikaa siihen niin asiat kerkeävät muuttua vielä monen monta kertaa.

Lempibiisi?

-Suoraa lempibiisiä minulla ei ole mutta Beyoncén "Halo" on aina yhtä hyvä, näit'kin riittää ja paljon!

Suurin unelma?

-Päästä kisaamaan ja menestymään ratsastuksessa, kuten myös elämässä!

Hame vai housut?

-Hienoinmissa tilaisuuksissa tykkään käyttää hametta, arjessa farkut tai trikoot ovat kivat ja mukavat.

Minkä niminen haluisit olla jos olisit poika?

-Olen aina tykännyt erikoisemmista nimistä mitkä eivät tule päivittäin vastaan. Tiettyä nimeä en oikeen osaa sanoa mutta Elliot ja Dominic on yksiä minun lemppareita!

Mitä harrastat?

-Meripelastusta ja ratsastusta.

Ottaisitko lemmikiksi kissan vai koiran? 

-Ehdottomasti koiran, onhan meillä nytkin sellainen!

Mikä on suurin tavoitteeni ratsastuksessa?

-Edistyä ratsastuksessa ja kilpailla tavoitteellisesti.

Kuka on sinun lempi ponisi?

-Ehdottomasti Kiviojan ponitallin Etydi! Etydi on ihanan reipas ja tosi hyvä hyppääjä, mun unelmaponi!

Mp nää kysymykset?

-Hyviä ja monipuolisia. 

Kiitos kaikista kysymyksistä! Kommenteissa saa kysyä vielä jos jäi jotain mietityttämään, vastaan mielelläni!

-Jessica