torstai 28. kesäkuuta 2018

Mitä jos?

Mitä jos haluat jotain? Mitä jos mieli muuttuukin jo päätetyistä asioista? Pettyykö läheisesi sinuun?
Mitä jos et tiedä mitä haluat? "Mitä jos" on samalla hyvin pelottava mutta toivoa antava käsite. Tällä hetkellä istun Ypäjällä saavuttamassa yhden unelmistani ja kirjottanmassa siitä teille. Viime päivinä minulla on muuttunut tulevaisuuden kuvat selkeästi. Ennen kun tulin tänne olin aivan varma että menisin Wångeniin. Nyt en ole läheskään yhtä varma siitä. Haaveet on muuttunut ja unelmat Wångenista hälventyneet. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna haluan jäädä Suomeen. Rakentaa itselleni nimen kovalla työllä. Haluan rakentaa itselleni uran kovalla työllä, en koulun nimellä. Nyt kun saan poniajoluvan, mitä olen halunnut jo kauan eli yksi haave toteutunut haluan alkaa ajamaan kilpaa. Mutta se ei minulle riitä. Se on jo hienoa että ajaa kilpaa mutta minulle se ei vaan riitä. Haluan itse tehdä itselleni ponin, kouluttaa sen varsasta asti. Siihen on kuitenkin vielä paljon matkaa, silti olen päättänyt että sen haluan saavuttaa.  Ja tietenkin kovalla työllä!

Rose on opettanut minulle paljon.
Tällä ponilla tulee aina olemaan minulle oma
paikkansa sydämmessäni. 
Isäni on aina ollut minulle se number one elämässäni. Olen aina yrittänyt parhaani isäni vuoksi. Suuri kunnioitus isääni kohtaan on aina näkynyt minussa hyvinä ja huonoinakin aikoina. Olen ilmeisesti isin tyttö. Isäni on kirvesmies ammatiltaan ja olenkin aina puuhastellut isäni kanssa niissä asioissa, ihan pienestä lähtien. Nyt yhtäkkiä kuin tyhjästä minulle valkeni päässäni se että haluan itsekkin kirvesmieheksi. Seurata isäni jalanjälkiä. haluan olla yhtä vahva kun isänikin. 

Minä ja rakas isäni kauan sitten.
Nyt kun olen kirjoittanut tähän asti tuon esiin tulevat suunnitelmat. Alan tekemään töitä unelmieni eteen jotka selkenivät vielä enemmän kirjoittaessani tätä postausta. Haluan jatkaa samaan tapaan kun aikasemmin, päästä pois laitoksesta ja sitä kautta unelmiini. Haluan antaa samoja mahdollisuuksia muille nuorille kun mitä itse olen saanut Rosen kautta. Haluan kouluttaa poneja niin että nuoret pääsisivät ajamaan kilpaa ja pääsisivät toteuttamaan unelmiaan. Se on tavoitteeni. matkan varrelle riittää töitä, onnistumisia ja paljon epäonnistumisiakin varmasti. Jos katsotaan vaikkapa vuosi eteenpäin. Mitä silloin haluan ja mitä jos onnistuisinkin siinä tavoitteessa? Siihen mennessä haluan olla pois laitoksesta ja olla etsimässä itselleni nuorta ponia kouluttaakseni sen ravuriksi. Sen eteen joudun tekemään paljon töitä mutta tiedän että selviän siitä, kunhan muistan aina että lopulta se palkitseekin. 

Tämä oli tällä kertaa lyhyempi ja ytimekkäämpi  pikainen postaus mitä yleensä. Halusin tulla kokoamaan ajatuksiani teille. Tässä kohtaa onkin varmaan sopiva lopettaa tämä postaus ennen kuin olen kerennyt yliajattelemaan kaiken.

xoxo-Jessica