Ratsuista ravureihin vai ei?

Viimeaikoina olen ollut hiljaisempi kuin koskaan someissani. Instargamiin on tullut silti kuvia lähes päivittäin. Blogiin en ole kirjotellut melkeen kuukauteen. Koulussa on kiireitä, tallilla olen enemmän kun pitäisi ja kavereitakin pitäisi keretä näkemään tallinkin ulkopuolella.  Suurimpia mietteitä minulla onkin että haluanko jatkaa ratsastusta joulun jälkeen vai siirrynkö raviurheilun pariin? 

Kuninkuusravit 2017 Vermossa

Kuva: Jessica Montonen

Rosa Ruutsalon estekurssi 2017

Kuva: William Tollet

Ravimaailmassa minua kiehtoo eniten se että miten tiivis yhteistyö ja luottamus sinun ja hevosen välillä pitää olla että ehjinä selviydytte maaliin asti. Jos tulee kiistaa vauhdiasta tai reitistä hevonen voittaa sen lähes aina, se on vaan niin paljon voimakkaampi. Kärryiltä ei niin vaan alas hypätä kun hevonen juoksee reilu 40km/h. Ratsastaessa taas saat tietyillä tekniikoilla hevosen jotenkuten haltuun. Muutenkin raviurheilussa tapahtuu reippaasti enemmän vakavempia loukkaantumisia tilastollisesti kuin ratsastuksessa.  Vaikka molemmissa löytyy omat hyvät ja huonot puolensa silti olen varma etten hevostelua koskaan tule lopettamaan kokonaan. Hevoset ovat olleet minulle läsnä lähes koko elämäni, niistä ei eroon pääse vaikka haluaisikin välillä. 

Hevoset ovat olleet minulle aina hyvin tärkeitä, kaikki
 muut ovat aina jääneet niiden jälkeen. Kunhan hevosilla on kaikki hyvin
 niin on minullakin on!
Kuva: Katariina Perus?

Mitä enemmän mietin tulevaisuutta ja uramahdollisuuksia hevosten parissa niin varmistun siitä. Siitä että siirryn raviurheilun pariin, en täysin varmastikkaan mutta melkein. Minulla onkin vuokraponi jolla pääsen ratsastelemaan ja touhuamaan kun haluan. Ratsastuskouluunkin pystyy aina palaamaan jossei raviurheilu olisikaan minulle se juttu. Se ilo minkä saat hyvistä suorituksista ratsujen kanssa ei tunnu oikeestaan miltään enää, alan olemaan tottunut siihen. En halua kehua itseäni ratsastajana mutta silti olen tietoinen että osaan ratsastaa jo hyvin ja ettei ratsastuskouluilla ei ole minulle mitään annettavaa enää. Raviurheilun parissa saisin aloittaa uudet  haasteet ja uudet ilot.

Kuva: Jessica Montonen

"Aika lentää, lennä mukana koska sen voin luvata et se ei venaa sinuakaan" Cheek- Kasvukipuja

Haluan pystyä luomaan uran hevosten parissa, siihen olisi oiva mahdollisuus nyt kun naisraviohjastajien määrä ja suosio nousee koko ajan. Olen vielä niin nuori että koko elämä edessä, kerkeen mokata ja nousta takaisin ylös jaloilleni vielä monesti. Ravureihin siirtyminen voi olla suuri virhe tai suuri onnistuminen. Parempi kokeilla kuin katua. Tähän sopiikin lopettaa postaus, siihen että päätän kokeilevani Vermon ravikoulua viimeistään joulun jälkeen.

Kuva: Jessica Montonen

Kuva: Jessica Montonen

"Joskus tuntuu et on maailman onnekkain, mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain. Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest, mut samaan aikaan ootan herääväni painajaisesta."

 Cheek- Mielialat ylös alas

Xoxo- Jessica

Kuulumisia ja muutoksia blogissa!

Vime aikoina blogini puolella on ollut hiljaista, hyvin hiljaista! Olen kirjoittanut monta postausta, poistanut ne ja kirjoittanut uudelleen. En ole ollut tyytyväinen jälkeen, olen kirjoittanut pakon alla. Kukaan minua ei pakota tähän paitsi minä itse, en edes riedä miksi! On myös ollut niin paljon tekemistä etten yksinkertaisesti ole jaksanut/pystynyt. On ollut hirveä kiire, en ole kerennyt pääivän aikana istahtamaan rauhassa ennen yhdeksää illalla jolloin olen ollut ihan loppu. Koulua on nyt kulunut noin seitsemän viikkoa ja alan nyt vasta oppimaan takaisin siihen rytmiin miten saan kaiken hoidettua.

 Blogin puolella tulee tapahtumaan suuria muutoksia. Enään ei tule satunnaisesti postauksia vaan joka tiistai ja lauantai tulee joko pidempi postaus blogin puolelle tai tubeen video ja pieni kirjoitus ja ajatus siitä blogin puolelle. 

Käyn nykyään kaksi kertaa viikossa valmennustunneilla Espoon tallilla, niiden kautta olisi tarkoitus alkaa kilpailemaan. Olen myös käynyt ajamassa Rosea aina välillä, en läheskää yhtä paljoa kun ennen mutta käyn aina kun kerkeän/pystyn. Nyt onkin noussiut pähäni suuri kysymys, haluanko ratsastaa vai siirtyä raviurheilum puolelle? Raviurheilu on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän koko ajan. Olenkin päässyt tapaamaan pari huippua ja seuraamaan niiden menoa Vermossa. Varsinkin kun pääsin osallistumaan ja seuraamaan ihan vierestä miten hevoset hoidetaan ja laitetaan kuntoon starttia varten kiitos ihanan Stable Haapankankaan, erityisesti Mika ja Veikko Haapakankaan jotka antoivat minun olla mukana ja sainkin tehdä heidän kanssaan valmisteluja joista opin aivan sairaan paljon.  Hevoset olivat huippuja kuten olivat pojatkin!

Veikko Haapakangas ja Special Promise verryttelyssä

Toisena hevonen numero 6, Special Director

 Pompottelen nyt enemmän kun koskaan ajatusta että haluanko enään ratsastaa ratsastuskoulussa kun olen kokenut myös vuokraamisen puolen. Haluanko ylipäätänsä enää ratsastaa vai haluanko ajaa kilpaa hevosilla ja poneilla? Monteakin haluaisin kokeilla, siinä saisin yhdistelmän molemmista lajeista! Vermossa käydessäni kävinkin ravikoululla kyselemässä toiminnasta ja muista asioista siihen liittyen ja kyllä vahvasti vaikuttaa siltä että raviurheilusta tulee minulle uusi harrastus joulun jälkeen ellei aikasemmin! 

Tällä hetkellä on niiiin paljon mietittävää, koulun, harrastusten ja kavereiden suhteen. Miten minulla riittää aina kaikkeen? En tiedä! Kavereita vaan tulee lisää ja lisää niinkun kaikkea muutakin. Nyt olisi tulossa kokeita ja projekteja koulussa, tuben ja blogin tekeminen, ratsastus ja Rosella ajo satunnaisesti ja paljon muutakin, lista on pitkä!

xoxo- Jessica

Koulukisat 25.9, jännitystä ja yllätyksiä!

Helppo C rata, helppo eikö? No ei todellakaan ole kun allasi on jäykkä ja kokematon poni kisaradalla! 

Harmaan ekat koulukisat, minä reilun vuoden kisatauon jälkeen kauhuissani radalla. Pääsen alkutervehdykseen harjoitusravissa, pysähdys sujuu erittäin hyvin, terhendin tuomaria. "Mikäköhän on seuraava asia mitä pitää tehä, mikä koko rata on??". Tämä pyörii päässäni, rata on päässyt unohtumaan! Minä olin unohtanut radan vaikka hyvä ratamuisti oli aina kouluratoja ratsastaessa ollut! Pää vaan löi tyhjää. Loppujen lopuksi rata meni ihan hyvin, ainahan korjattavaa löytyy mutta nyt ratsastin oikeasti siististi! Harmaan kanssa mulla on aina ollut ongelmana tuuppailu ja puskeminen, sitä ei näkynyt radalla kertaakaan. Pystyin ratsastamaan keskittyneesti vaikka olinkin paniikissa. Hermojen hallinta kilpailutilanteissa kun ei kuulu vahvimpiin puoliini...

Radan jälkeen olin hyvin pettynyt, tunsin epäonnistuneeni täysin. Olin varma että minut hylättäisiin, en edes tiedä miksi. Ratsastin radan oikein ja valmentajanikin kehui minua siististtä ratsastuksesta. En silti halunnut uskoa että olisi ollut mitenkään hyvin ratsastettu. Radan jälkeen hoidin Harmaan pois nopeasti, minun oli pakko päästä näkemään tulokseni mahdollisimman nopeasti. Kun sain tulokset käteen ja näin että pääsin läpi niin taisihan siinä vierähtää pari kyyneltä poskelle. En epäonnistunut! Me emme epäonnistuneet! Super Harmaa ja minä! Kun näin ratani videolta tajusinn että eihän se niin hirveältä näyttänytkään kun mitä luulin, päinvastoin! Se oli siistiä ja oikeastaan ihan hyvää ratsastusta minulta ja Harmaakin meni suhteellisen hyvin vaikka ekat kisat olikin hänen osaltaan.

Jo alkuverryttelyn aikana sain Harmaan hyvin läpi, radasta tulisi suht helppo ratsastuksen suhteen, tai niin ainakin luulin. Harmaa on erittäin kiltti mutta hyvin haastava ratsastettava. Harmaa vaatii erittäin selkeitä mutta kevyitä apuja yleensä, radalla hän ei tarvinnut melkeen yhtään "kunnollisisa" apuj, Tuntui kun poni olisi liikkunut ajatuksen voimalla! Odotan innolla seuraavia kisoja jotka ovatkin estekisat, sinne meillä on paljon etumatkaa kiitos Rosan estekurssin!

Tästä päivästä kuvasin my dayn joka löytyy youtube-kanavaltani "Jekkastin"! Sieltä näkee myöskin radan, jos haluaa nähdä pelkän radan niin se löytyy myös samalta kanavaltani.

LINKKI KANAVALLENI

Kuvat: Helena Rovio

xoxo- Jessica