Elämäni aikana olen tavannut monia, monia kymmeniä hevosia. Tässä postauksessa kerron muutamasta hevosesta jotka ovat muuttaneet elämäni, tavalla tai toisella.
Ehkä tärkein poni koskaan on shetlanninponitamma Teena konijänkän kotieläinpihalta. Eka poni kenellä muistan ratsastaneeni ja kenellä myös opin ratsastuksen alkeita. Olin silloin 3- vuotias kun osallistuin ekalle tunnilleni, toki taluttaja/ kiinnipitäjä oli siinä myös tärkeänä osana! Teenan kanssa pääsin harjoittelemaan ekat kaksi vuotta harrastustani, pieniä kavalettejakin pääsin hyppäämään ihanalla Teenalla! Viimeksi näin Teenan 2014, hän oli myös osa leirikastetta silloisella ratsastusleirillä. Vielä Teena rautamummo jaksaa puksuttaa välillä pukittaen eteenpäin olen kuullut kavereiltani ylläkseltä!!
Tässä välissä kerkeekin mennä monta vuotta, noin 7-8. Aloitin ratsastuksen matinkylän tallilla 2014 josta sainkin aika nopeasti ensimmäisen hoitohevoseni. Poika oli silloin 6-vuotias Suomenhevosruuna. Pojassa minua viehätti vauhdikas luonne ja omistautuminen yhdelle ihmiselle. Meille syntyi nopeasti Pojan kanssa side minkä väliin muilla ei ollut asiaa! Poika oli tunneilla erittäin reipas, ei kuunnellut järeitäkään pidätteitä isoilla aikuisillakaan. Tosin pikku-Jessica kyydissään hän kuunteli pieniäkin pidätteitä siteemme kehityttyä! Muut sai taluttaa Pojan tarhaan ja takaisin karsinaan ketju suussa, sekään ei aina tehonnut. Minä sain taluttaa Poja tarhaan ja talliin naru kaulalla pitäen vain riimusta kiinni, suhdetta on tosi vaikea selittää! Toivottavasti saitte jonkin käsityksen siitä mitä se on, ihmisen ja hevosen välinen luottamus!
Ehkä tärkein poni koskaan on shetlanninponitamma Teena konijänkän kotieläinpihalta. Eka poni kenellä muistan ratsastaneeni ja kenellä myös opin ratsastuksen alkeita. Olin silloin 3- vuotias kun osallistuin ekalle tunnilleni, toki taluttaja/ kiinnipitäjä oli siinä myös tärkeänä osana! Teenan kanssa pääsin harjoittelemaan ekat kaksi vuotta harrastustani, pieniä kavalettejakin pääsin hyppäämään ihanalla Teenalla! Viimeksi näin Teenan 2014, hän oli myös osa leirikastetta silloisella ratsastusleirillä. Vielä Teena rautamummo jaksaa puksuttaa välillä pukittaen eteenpäin olen kuullut kavereiltani ylläkseltä!!
Tässä välissä kerkeekin mennä monta vuotta, noin 7-8. Aloitin ratsastuksen matinkylän tallilla 2014 josta sainkin aika nopeasti ensimmäisen hoitohevoseni. Poika oli silloin 6-vuotias Suomenhevosruuna. Pojassa minua viehätti vauhdikas luonne ja omistautuminen yhdelle ihmiselle. Meille syntyi nopeasti Pojan kanssa side minkä väliin muilla ei ollut asiaa! Poika oli tunneilla erittäin reipas, ei kuunnellut järeitäkään pidätteitä isoilla aikuisillakaan. Tosin pikku-Jessica kyydissään hän kuunteli pieniäkin pidätteitä siteemme kehityttyä! Muut sai taluttaa Pojan tarhaan ja takaisin karsinaan ketju suussa, sekään ei aina tehonnut. Minä sain taluttaa Poja tarhaan ja talliin naru kaulalla pitäen vain riimusta kiinni, suhdetta on tosi vaikea selittää! Toivottavasti saitte jonkin käsityksen siitä mitä se on, ihmisen ja hevosen välinen luottamus!
Aikalailla heti koulujen alettua syksyllä 2016 aloin etsimään vuokrahevosta. Halusin ja tarvitsin enemmän vastuuta kasvettuani, niin henkisesti kun fyysisesti. Tiesin jo paljon hevosista enkä päässyt hyödyntämään taitojani ratsastuskouluissa, tarvitsin hevosen ketä saisi hoitaa kun omaansa pari kertaa viikossa.
Löysin Kepan myöhään syksyllä, se taisi olla lokakuun alussa. Sovittiin omistajan kanssa koeratsastus. Koeratsastus meni suoraan sanottua päin vittua omasta mielestäni, silti näin jotain erityistä Kepassa. Kepalla oli oma tapansa suhtautua asioihin, osasi olla välillä Tamma isolla T-llä ja välillä ihana halinalle! En ole ikinä oppinut ratsastuksesta, hevosista ja kaikkeen siihen liittyvistä asioista niin paljoa niin lyhyessä ajassa kun Kepaa vuokrasin! en usko että olisin ikinä oppinut näin paljoa näin nopeassa ajassa ilman Kepaa ja ihanaa pikkutallia jolla vielä käyn!
Kiitos kun jaksoit lukea taas postaukseni, toivottavasti tavataan pian seuraavassa postauksessa! Nyt kun pieni epävirallinen tauko postauksien suhteen on loppunut kun seinään kun löysin inspiraation uudestaan!
-xoxo Jessica
Löysin Kepan myöhään syksyllä, se taisi olla lokakuun alussa. Sovittiin omistajan kanssa koeratsastus. Koeratsastus meni suoraan sanottua päin vittua omasta mielestäni, silti näin jotain erityistä Kepassa. Kepalla oli oma tapansa suhtautua asioihin, osasi olla välillä Tamma isolla T-llä ja välillä ihana halinalle! En ole ikinä oppinut ratsastuksesta, hevosista ja kaikkeen siihen liittyvistä asioista niin paljoa niin lyhyessä ajassa kun Kepaa vuokrasin! en usko että olisin ikinä oppinut näin paljoa näin nopeassa ajassa ilman Kepaa ja ihanaa pikkutallia jolla vielä käyn!
Kiitos kun jaksoit lukea taas postaukseni, toivottavasti tavataan pian seuraavassa postauksessa! Nyt kun pieni epävirallinen tauko postauksien suhteen on loppunut kun seinään kun löysin inspiraation uudestaan!
-xoxo Jessica
